11.8.2014

Oppisopimus #2

Aikaisemmat työssäoppimispaikkani ovat olleet Kuopion kauppakeskus Minnan Suomalainen kirjakauppa, Kuopion Matkuksen Pentikissä sekä Salon Tokmannilla.
Suomalaisessa kirjakaupassa oppisin hyllytyksestä sekä kuorman purusta paljon, sillä molemmat kuuluivat jokapäiväiseen rutiiniin. Kahdesti päivässä tuleva kuorman purku tuli todella tutuksi.
Pentikissä oppisin paketointia, esillepanojen tekemistä, asiakaspalvelua sekä lisämyyntiä. Paketointia oli todella paljon, sillä oli joulunalus aikaa ja silloin ihmisiä virtasi jatkuvasti kaupassa.
Salon Tokmannilla pääsin mukaan remonttiin, jossa Tarjoustalosta tehtiin Tokmanni. Pääsin myös purkamaan rullakoita paljon sillä kuormaa tuli lähestulkoon päivittäin.

Koulun jälkeen aion hakea ainakin jatko-opiskelemaan sekä aika varmasti au-pairiksi. Harkitsen myös vakavasti ulkomaille töihin lähtöä koulun jälkeen, jos mikään muu ei innosta. Ammattikorkeaa olen harkinnut Tampereella, Au-pairiksi puolestaan Italiaan tai Australiaan. Jos töihin hankkiudun ulkomaille, toivoisin löytäväni itseni Britanniassa.

Vahvuuteni on sosiaalinen luonne, nopea oppiminen sekä se että haluan ymmärtää uusia ihmisiä ja asioita.
Heikkoksiani ovat äkkipikaisuus, tarve ymmärtää typeriäkin pikkuseikkoja joistain asioista sekä se, että aina en vain ole hiljaa vaikka pitäisi.

Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisen matka on ikuinen, eikä perille koskaan pääse. Elämä on yhtä oppimista jokapäivä. Tavoitteita voi ja pitääkin saavuttaa, mutta aina kun saavuttaa yhden tavoitteen, ihminen alkaa automaattisesti tavoitella seuraavaa ja niin aina eteenpäin. Oppiminen on ikuista, minkä vuoksi ei koskaan voi päästä perille. Maaliviiva häämöttää aina horisontissa.
Kuitenkin, että matka olisi helpompi kulkea tarvitsen ystävät ympärilleni sekä perheeni. Neljä läheisintä ystävääni ovat aina tukeneet ja voin myös luottaa siihen, että niin on tulevaisuudessakin vaikka olisi kuinka kiire tai elämä potkisi päähän.

10.8.2014

Kesä 2014

Viimeinen vuosi opiskeluja alkaa huomenna, mikä tuntuu samalla todella jännittävältä että pelottavalta. Ei ole mitään tietoa missä vuoden päästä tänäpäivänä on; onko sitä töissä vai jännittääkö jälleen uuden koulun alkua?
No jaa, se on ensivuoden murhe; ajattelin herätellä blogia eloon näin loman jälkeen päivittämällä hieman kuvia kesältä. Esimerkkinä menkööt vaikka heti toisella lomaviikolla viideksi päiväksi Skotlannin Edinburghiin matkaaminen, heinäkuun alussa autolla Norjaan ajaminen ja näin loman viimeisellä viikolla Kuopioon yksin ajaminen. Loma on siis ollut täynnä tekemistä ja ensimmäistä kertaa voin sanoa, että olin aivan varmasti enemmän pois omalta kotikunnalta kuin täällä.
Maailma kutsui ja huusi mun nimeä joten pakko oli mennä koska eletään vain kerran. Ja nuoruus on nuoruuden tuhlaamista.