30.11.2013

Veitsi oikealle, haarukka vasemmalle.

Kolmas viikko on takana ja tajusin juuri että puolivälin raja on rikki maanantaina. Kotiin päin siis ollaan jatkuvasti menossa, vähän hölmöltä se tuntuu mutta niin. Päivittäin asiakkaiden paljous vain lisääntyy ja hieman hirvittää tulevan lauantain työpäivä, sillä verorahojen palautus on 4 päivä... Lauantai, eli 7. päivä tulee olemaan niin kiireinen että melkein ihan jopa pelottaa. Mutta kyllä siitä selviää, koska ei ole muutakaan mahdollisuutta.
Viikko on mennyt aika pitkälti siinä, että olen uusinut kaikkien neljän pöydän kattaukset mitä Matkuksen Pentikissä on. Ainoa missä meni kauemmin kuin yksi päivä oli lastenosaston pöytä, inspiraatio oli niin kaukana kuin vain pystyi olemaan ja siksi torstaina aluksi purin kuorman ennen kuin menin jatkamaan kattauksen tekoa, joka alunalkajaa tuntui mahdottomalta. Mahdotonta se ehkä olisi ollutkin, ellei lastenosastolla ollutta kaappia olisi myyty ja pakattu lähtökuntoon. Siellä olleet tavarat menivät kattauspöytään ja päivä pelastettiin. Hurraa.
Mulla alkoi myös näyttö perjantaina ja se jatkuu koko seuraavan viikon. Jaiks, kai siitä selviää vaikka aluksi se pelottikin että millaista hirvitystä se tulee olemaan, mutta tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin.
Jopa koti-ikävä, joka on kurjasti varjostanut parin viikon ajan mun työssäoppimista, alkaa pikkuhiljaa lähtemään ja voin taas nauttia täällä olemisesta, vaikka se ei samalta tunnukkaan kuin yleensä. Jokin on muuttunut, enkä mä tiedä mikä. Ehkä se olen vain mä itse, sillä täällä on kaikka kohdillaan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kuka tietää.
Neljännestä pöydästä minkä tein perjantaina ei ole kuvaa koska se liittyy näyttöön ja siis voi luoja. Iik.

24.11.2013

Työssäoppiminen jatkuu

Toinen viikko takana, paljon uutta taas oppinut (tähän hyvänä esimerkkinä voin sanoa kranssien paketoinnin opettelun joita paketoin kuluvan viikon aikana noin 60 kaikenkaikkiaan) mutta suurin koppi on ollut kassalla oleminen. Aluksi pienen jännityksen jälkeen sekin alkoi sujumaan ja nykyään uskallan jopa mennä kysymään jos asiakas tarvitsee apua ja osaan jopa auttaa! Jes, tää alkaa sujumaan niin kuin pitääkin.
Ensiviikon perjantaina alkaa näyttö, joka jatkuu seuraavan viikon asiakaspalvelun muodossa. Hiukan laittaa jännittämään, mutta kyllä siitä selviää. Ainakin toivottavasti.
Viikolla on tullut kuljettua pienessä sumussa, on niin väsynyt olo jatkuvasti ja koti-ikävä vetää mieltä vähän alaspäin. Teki tosi monesti mieli vain lähteä lätkimään työpäivän jälkeen ja mennä kotiin. Ihan oikeaan kotiin Etelään, mutta jotenkin sen vain tietää että niin ei voi tehdä vaikka kuinka haluaisikin. Ensiviikon jälkeen puolet jo takana, joten ei enää kannata luovuttaa ja viihdyn Pentikissä hyvin vaikka päivät ovat pitkiä bussikulkemisen takia, mutta kyllä mä sen kestän. Oon supernainen.
 [1] Koska bussimatkailua jokailta pimeydessä [2] Kuorman purun ihanuudet, laatikoita tuntui olevan sen miljoona [3] Tää pääsiäismuna tai joulupukinpaja, kuten haluaa itse todeta on Pentikin lähellä. Ja oon oikeasti varma että se on pääsiäismuna.
[1] Noita laatikoita oli lattiasta varmaan kaks ja puolmetriä ylöspäin. Hyr. [2] Kaikki noi Pentikin käsintehdyt joulukoristeet on ehkä ihanimpia ikinä, voisin ottaa vaikka kaikki mukaani sieltä [3] Koska joulukranssien paketointi oli ohi.

16.11.2013

Ensimmäisestä viikosta

Luvassa seuraavan kuukauden ajan erittäin hajanaista postausta, sillä väsymys ja nukkumisen tarve ovat lisääntyneet huomattavasti. Eli toisinsanoen tervetuloa työharjoittelu, väsymyksesi ja kipeät jalat ovat taattu.
Ensimmäinen viikko takana, pienellä paniikilla maanantaina töihin suuntasin porukoiden kyydillä sillä ei ollut mitään tietoa mitä olisi pitänyt odottaa. Loppujen lopuksin jouduin toteamaan, että jännittäminen oli ehkä se turhin asia mitä vain saattoi olla, kaikki ovat ihan mielettömän mukavia ja vaikka oon vasta viikon siellä pyörinyt, tuntuu että olisin ainakin sen kuukauden siellä jo ollut. Käsittämättömältä se tuntuu, mutta totta se on. Joka päivä on erilainen, viiden päivän aikana oon ehtinyt kiivetä katonrajaan, hinnotellut, purkanut kuormaa, nauranut, syönyt ehkä maailman parasta kana-taco salaattia, käsitellyt yli 600 euron arvoisia hyllyjä ja 200 euron lautasia sekä itse Anu Pentikin maalaamia astioita sekä tekemiä kukkia jotka ovat olleet Anun näyttelyssä.
Mutta jännintä tässä on se, että nyt ensimmäisen viikon aikana oon tajunnut kuinka kova ikävä ihmisiä voi vaan tulla. Mulla on ikävä jopa koulua, sitä kun piti olla jo kahdeksalta istumassa oranssilla sohvalla kahvimukin ja leivän kanssa vaikka koulu alkoi vasta yhdeltätoista.
Ensimmäisen päivän aikaansaannokset, hommaan sisältyi myös pöytien tyhjennys heti aluksi.
Parilta seuraavalta päivältä, sängynlaittoa jouluisempaan kuosiin ja kuorman purkua. Sekä paljon kahvia.
Lisää kuorman purkua, hiemuinen määrä joulukoristeita ja kynttilänjalkoja jotka piti ruuvvata yhteen. Ja Empun kanssa leikittiin kukkaistyttöjä kun purettiin kuormaa. Ja Emppu on yksi jouluajan myyjistä Pentikissä!
Miss u idiots♥