Väriympyrää Johannes Ittenin tapaan

Väriympyrä on siihen saakka ihan jees, kunnes sinne tungetaan kaikenmaailman kirkkaan vihreät ja oranssit mukaan. Hermo pettää, photoshop lagaa, opettajat säikyttelee ja sydänkohtaus on liian lähellä liian monta kertaa.
Aikaansaannokset oli mitä oli, muutaman kerran meinasi aivot heittää kuperkeikan kun vahingossa poisti koko muokkauksen. Lopulta tuli onnistuttua, eikä kukaan vahingoittunut. Ellei kuulokkeiden piuhoja lasketa mukaan, pitäisi muutenkin ostaa uudet.

Oranssia, pur. Miettisin vähän aikaa sitten, että missä mun oranssi villapaita on. Sille kuitenkin tulisi käyttöä nyt kun kylmät säät tulee ja talvi ja hyi kylmätalvi. Tässä kai oli tarkoituksena olla aina tietyn teeman mukaan nuo värit tai siis jotain tännepäin. Tuli tungettua vähän kaikkea kaikkiin, mutta ainakin väriteema pysyi samana mikä on sekin jo saavutus.

Kuolin noille tennareille tossa aika alhaalla. Ne on ihanat. Tahtootahtoo ja tahtoo vielä kerran. Sitten tulee kysymys että mistäs revit tuollaiset ja ei sitä kuitenkaan rahaa olisi, joten tahtoa saa just niin paljon kuin ikinä vain pystyy.

Ah, vaaleanvihreää. Tulee niin kevät mieleen, että melkein itkettää. Miksi ihmeessä pitää tulla talvi, oi miksi miksi miksi. Talvi se kun ei vaan tuppaa olemaan mun juttu. Ei millään tavalla.

Ja ah, kolmen lisäksi sain kunnian tehdä kaksi lisää, minkä vuoksi myös nyt sitten istutaan koululla kolmeen, koska kahden bussin menin onnistuneesti missaamaan. Noh, pieni murhe kaiketi tääkin on, ainakin saa istua bussissa niiden kivojen seiskaluokkalaisten kanssa, mikäs sen parempaa.

Näin on ja hyväki tuli, vaikka vähän aluksi pelotti ettei hyvää saa parissa minuutissa. Liian nopeasti huokasin, tällä hetkellä se bussi lähtee siellä asemalla ja mä olen about kilsan päässä pysäkillä. Inhottaa olla bussiaikataulujen armoilla näin vakaasti.